Norjalaista sisustusta ja unelmien toteutumista

Kotihoidon harjoittelu on jo ohitse, joten olen pahasti myöhässä päivitysteni kanssa! Harjoittelu kesti viisi viikkoa kaupungin kotisairaanhoidossa. Alueet ovat noin viisi kilometriä säteeltään, joten toimistoja on useita. Toimistolle oli vain kilometri matkaa, joten sinne oli kiva kävellä joka päivä. Norjalaisten kotisairaanhoidon harjoittelu on kolmantena vuonna ja se kestää 10 viikkoa (kuten sairaalaharjoittelutkin). Olinkin neljän viikon sijaan viisi viikkoa harjoittelemassa, koska minulla oli vapaa aikaa ennen kotiinlähtöä runsaasti ja viihdyin aivan mainiosti harjoittelussa! Ehdin olemaan työvuoroissa kahden eri hoitajan kanssa. Norjalaiset opiskelijat ovat työparina 6 ensimmäistä viikkoa ja 4 viimeistä työskentelevät itsekseen omalla autolla, joka minulle oli tietenkin mahdotonta kielen vuoksi. Auton ratissa olin kuitenkin koko ajan ja loppuviikoista työskentelymme olikin jo aika sutjakkaa, ja ihan norjaksi! Olen oppinut kieltä sitä vauhtia, että tutorini puhui minulle pelkkää norjaa ja myös asiakkaiden kanssa kommunikoin jo ongelmitta tiettyyn pisteeseen asti! Olen itsekin aivan äimistynyt miten helppoa on ymmärtää ja puhua! Olen toiminut sienenä koko harjoitteluajan ja koittanut imeä itseeni niin paljon tietoa ja vaikutteita kuin mahdollista.

Kohtasimme erittäin mielenkiintoisia asiakkaita ja kaiken ikäisiä. On aivan erilaista vierailla toisen ihmisen kotona ja se tuo monta haastetta mukanaan, enemmän kun arvaisi. Eteen tulee tilanteita, joissa pitää reagoida nopeasti ja arvioida asiakkaan hätä tietämättä tästä oikeastaan mitään. Ensiaputaidot tulivat tarpeeseen muutamassa tapauksessa. Asiakasta pitää kunnioittaa ja ohjata aina tälle sopivalla tavalla. Kotisairaanhoito tekee myös yhteistyötä muun muassa Pelastusarmeijan päihdeasuntojen kanssa sekä huumekorvaushoito klinikan kanssa, joka tuo oman riskinsä työhön. Opin paljon siitä, miten valtio toimii ja rahoittaa sairaille apua. Kotisairaanhoito todella on täällä ilmaista, joka on ihan suunnaton etu varsinkin vanhuksille. Ihminen pystyy elämään arvokasta elämää paljon pidempään, sillä arkielämä koostuu pienistä asioista kuten puhtaudesta, turvallisuudesta ja avun saatavuudesta nopeasti. Norjalaiset sisustavat myös ihan eri tavalla, joka oli kiva huomata :-).

Olen käynyt kielikurssilla, joka etenee tosin tuskallisen hitaasti siihen nähden, miten paljon norjaa olen kuullut muuten. Kaikista kansainvälisistä opiskelijoista on tullut tuttuja ja ilmapiiri täällä on todella kiva! Olemme syöneet ristiin eri kulttuurien ruokia kiinalaisesta portugalilaiseen ja juhlintaakin on riittänyt! Norjalaisia tuttujakin olen saanut jo paljon, käyn varmasti heitä moikkaamassa ensi kesänä! Ilma täällä on kylmenemään päin, mutta koska asumme meren vieressä (ehkä?), täällä ei ole pilviä melkein koskaan, joten aurinko paistaa syksylläkin paljon! Se on Mikkelin keliin aika muutos ja piristää kummasti! Huomenna hyppäämme Oslon junaan ja menemme yhdessä norjalaisen opiskelijan kanssa Anatomisk Instituteen tutustumaan ruumiinosiin! Hoitaja-opiskelijat käyvät siellä aina ensimmäisenä opiskeluvuotena. En oikein tiedä mitä muuta meille on tiedossa, paitsi ruumiinosien leikkelyä! Tein jo valmiiksi ’matpakkenit’ meille norjalaiseen tapaan sillä emme ehdi varmaan syömään päivällä. Illalla on tiedossa läksiäiset ja vedämme jotakin kivaa päälle ja käymme porukalla tanssimassa. Matpakkeniin kuuluu aina kaksi leipäviipaletta ’med pålegg’ eli leivänpäällisineen, usein hedelmä, jugurtti ja Kvik Lunsj suklaapatukka. Patukka on pakollinen ainakin sunnuntaisin, jolloin on tapana käydä perheen kanssa ’søndagsturilla’. Vuonot ovat tavallisin paikka, mutta ’søndagstur’ tarkoittaa myös ihan kävelyä metsässä tai yhteistä tekemistä perheen kanssa. Sunnuntaina useat perheet myös syövät brunssia yhdessä. Yhteiset perinteet ovat jotain, mitä norjalaiset tuntuvat vaalivan ja nauttivan ympäri vuoden.

Suurin palkkioni tästä syksystä on ollut työtarjous, jonka sain ensi kesäksi samaan kotihoidon paikkaan! Olen siitä erittäin iloinen ja tulen mielelläni samaan kaupunkiin takaisin ja matkustamaan Norjassa lisää! Harjoittelu siis todella avaa ovia ulkomaille! Nyt vain opiskelemaan norjaa lisää kotiin! Viikon päästä lennän Suomeen ja pidän sormia ristissä ettei lumi ehdi satamaan tänne ennen sitä! Vielä aurinkoisia päiviä riittää ja ensi viikolle on vielä paljon tekemistä!

Ha en flott høst!

-Hanna

 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Advertisement

Lopun alkua ja kotiutumista…

Kirjoitin, että harjoitteluvaihto on siitä hyvä, että se ei ole pitkä. Eikä pitkästyttävä. Kääntöpuolena harjoitteluvaihto on juuri AIVAN LIIAN LYHYT! Pelkään purskahtavani itkuun, kun marraskuu koittaa.

Sairaalaharjoittelu loppui kuuden viikon jälkeen. Eli juuri silloin, kun pääset perille osaston toimintatavoista, löydät potilaat, tavarat ja osaat auttavasti kommunoikoida vieraalla kielellä. Kuusi viikkoa on lyhyt aika, mutta tarpeeksi pitkä sille, että pääsisit kehittymään hurjaa vauhtia hyväksi hoitajaksi. Sanottakoon, että norjalaisilla harjoittelut kestävät 10 viikkoa, mutta heillä on yksi harjoittelu vähemmän koulutusohjelmassaan. Mielestäni 10 viikkoa kuulostaisi erittäin hyvältä. Harmi, etten ehtinyt edes tajuta kysyä, olisiko pidempi harjoittelu ollut mahdollista suorittaa. Ehkä te seuraavat vaihtoon lähtijät voisitte tiedustella pidempää sairaalaharjoittelua, se nimittäin kannattaa!! Sairaalassa tuli vastaan erittäin mielenkiintoisia tapauksia ja hoitokertomuksia, opin hurjasti uutta kirjatietoa, sekä sitä kirjoittamatonta ja paperiin painamatonta tietoa. Siitä olen varma, että tulen täällä työskentelemään! Jos minut siis huolivat :-)!

Edellytyksenä tälle unelmalleni on tietenkin hyvä kielitaito. Käyn täällä norjan kielikurssia, jonka koulu järjestää kaksi kertaa viikossa maanantaisin ja keskiviikkoisin. Kerrottakoon, että kaikki a) kysyvät ensimmäisenä puhunko ruotsia ja b) kadun nyt laiskuuttani koulunkäyntiin aina lukioon asti. Yllättävän nopeasti korva kuitenkin tottuu, ja olen itsekin hämmästynyt sitä määrää, kuinka paljon norjaa ymmärrän. Nuoren ihmisen aivot siis ’multitaskaavat’, vaikka ylä-asteella tekstaaminen oli paljon enemmän in, kuin opettajan kuunteleminen (huoh!). Kielikurssi on siis aika helppo, mutta hyödyllinen, ja siellä todella tapaa kivoja uusia ihmisiä! Opiskelija-asuntolassa, jossa asun, on tietenkin paljon nuoria opiskelijoita, suurin osa on espanjalaisia. Laskin, että minulla on 15 espanjalaista naapuria! Oikea rynnäkkö!

Mainittakoon norjalaisesta koulutussysteemistä myös sen verran, että kymmenen harjoitteluviikon lisäksi opiskelijoilla on tuplasti enemmän tehtävää, kuin MAMKilaisella. Olen saanut itsekin maistaa tätä esseiden määrää, sillä opettajani täällä on (erittäin kiva ja ammattitaitoinen, ei sillä!) todella innokas! Esseet eivät ole vaikeita, sillä nehän ovat asioita joista jo pitäisi olla perillä, se on se asioihin paneutuminen ja pohdiskelu, joka useita vierastuttaa. Mihin kukakin sitten tottuu, opiskelijat täällä ovat tyytyväisiä kouluunsa ja tuntevat omaavansa hyvän tietotaito pohjan (kvalitatiivinen itsenäinen tutkimus ;)), sillä ovat kirjoitelleet esseitä tuplasti enemmän jo ekasta vuodesta lähtien. Each to their own, niinkuin sanotaan.

Ensi viikolla aloitan kotihoidon harjoittelun tässä samassa kaupungissa. Odotan sitäkin innolla! Olen myös ehtinyt juhlistaa kivan harjoittelun loppumista ja juhlinta jatkuisi ensi viikonloppuna espanjalaisessa seurassa, jos puhtia on. Pääsen myös maistamaan mm. aitoa pakistanilaista ruokaa ja tapaksia. Suunnitelmia on myös ensi kuulle mm. Bergenin ja Oslon merkeissä kun saan vieraakseni kaverin ulkomailta käsin! Kansainvälisyys siis vain kannattaa :-)!

En ole muistanut rätkiä kuvia paitsi huurteisesta juhlaillasta, mutta jätän ne oman puhelimeni katseltaviksi suosiolla! Ilmat täällä kylmenevät ainakin jo, ja Norjan syksyyn kuuluu myrskyävä tuuli ja meri-ilmastoon kuuluva ihana sademyräkkä! Onneksi varauduin jo etukäteen kumppareilla ja monilla sadetakeilla! Hymy kirkastuttaa jopa sadepäivän, joten muistakaa hymyillä, Suomessakin sataa!

Med vennlig hilsen!

-Hanna

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Palaneen käryä

Juuri kun pääsin sanomasta, että ihmiset häviävät syksyksi koteihinsa tänne kerääntyi paikalliseen Triathloniin ihan tungos yleisöä! Tapahtuma kesti koko aamusta iltaan ja oli taas kiva istuskella satamassa ja kuunnella live musiikkia ja käydä syömässä oikein kivasti 🙂 Opin yksi päivä myös, että kun meren vieressä sataa, niin sitten sataa ihan kunnolla (ja vaakatasossa)! Heitin päälle sadetakin, sadehousut ja otin vielä kaksi (!) sateenvarjoa mukaan ja silti se sade tunki jostain paikasta vaatteiden sisään. Kävinkin hamstraamassa kumpparit kaupasta kun harkkaan on kuitenkin muutama kilometri matkaa. Samana päivänä myös nukuin pommiin, pyörästä puhkesi kumi ja kaupan kassalla maksaessa tajusin etten ottanut rahapussia mukaan… Mutta ei pahaa, ellei jotain hyvääkin!

 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

 

Kaikessa lyhykäisyydessään kolmas harjoitteluviikko on lähtenyt etenemään todella mukavasti.

Vestfoldin ammattikorkealla oli tervetulotilaisuus lähinnä ulkomaalaisille opiskelijoille, mutta paikalla oli norjalaisiakin opiskelijoita iso kasa. Tarjolla oli grillausta, juotavaa, yhdessäoloa ja illan freshman-bileet. Kun kaikki eivät olleet ollut mäkkärissä töissä tiedossa oli vähän hiillestyneitä hampurilaisia ja savuava grilli, kun jono ulottui sadan metrin päähän ja kaikilla oli kiire saada ruokaa. Opiskelijoita oli siis paljon! Tällä viikolla koululla järjestetään myös festarit johon on ihan sisäänpääsymaksu ja live-esiintyjiä. Opiskelijoille (varsinkin ulkomaalaisille) järjestetään muutenkin paljon ohjelmaa, tiedossa on syksylle ainakin reissu Bergeniin, reissu huvipuistoon, paintballia, mökkireissua Norefjelliin, pizza-iltoja, keilausta ja laser tagia, joululeivontaa ja leffailtoja. Ihan kivasti huomioitu uudet opiskelijat muista kulttuureista, ainakin minun mielestä! Vinkkejä siitä myös meidän koululle!

Palaneen käryä aistin myös tänään kun pääsin mukaan ensimmäiseen leikkaukseen, jossa tehtiin rektaaliamputaatio sekä hysterektomia. Gastrokirurgisella osastolla, jossa olen harjoittelussa, on paljon leikkauspotilaita joille on tehty mm. rektaaliamputaatio ja avanne. Leikkaus on ihan mahtava lisä harjoitteluun ja samalla pääsee kurkkaamaan mahdollista suuntautumisvaihtoehtoa eli anestesiahoitajien ja leikkaussalihoitajien työnkuvaa. Koko henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja opiskelija huomioitiin tosi hyvin, kirurgit selostivat englanniksi jotta ymmärsin koko toimenpiteen kulun. Erityisen mukavana puolena olen kokenut sen, että opiskelijaa kätellään ja tervehditään aina reippaasti. Olen tuntenut itseni tervetulleeksi koko henkilökunnan puolesta.
Leikkaus venähti yhdeksän tuntiseksi ja kun yritin hamuta kaiken tiedon pääkoppaani, olenkin taas ihan naatti koko päivästä!

Huomenna käyn taas ammattikorkealla kertomassa omia kokemuksia Suomesta ja harjoittelusta norjalaisille opiskelijoille. Samalla käyn kurkkaamassa vähän matkan päässä Hortenissa pikkuristeilyä, joka vie Mossin rannikkokylään. Vähän matkan päästä Sandefjordista pääsisi laivalla myös Ruotsin Strömstadiin. Sinne kannattaa lähteä varsinkin sunnuntaina, jota Norjalaiset kutsuvat ”harry shoppingina”. Norjassa nimittäin KAIKKI on kiinni sunnuntaisin ja laivalta saa tavarat tax freenä ja alkoholit viron malliin, joten mitä mahtavin ajankohta shoppailla!

Muutamia muita havaintoja myös Norjasta:

*Kahvi on oikeasti niin pahaa, kuin huhutaan
*Makkaraa myydään ihan joka paikassa
*Tuntuu, etteivät ihmiset syö mitään muuta, kuin leipää (tai makkaraa)
*Joka toisella vastaantulijalla on nuuska huulessa
*Kaikki hymyilevät, kun heitä katsoo silmiin
*Kaikki myös tervehtivät, jos heitä katsoo silmiin
*Viikinkinimiä on paljon, en usein erota, onko kyseessä mies vai nainen: Rangvald, Guro, Olaug…

Uutta tutkien ja sateeseen varautuen… :)!

-Hanna

Aurinkoa, sadetta, outoa kieltä ja tuttuja myrkkyjä

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ilmat on suosineet suomalaista oikein urakalla muutamaa sadepäivää lukuunottamatta! Olen pyörinyt ympäri kaupunkia pyörällä ja kävellen ja täältä löytyy juuri niin norjalaisia pieniä ja ihania katuja ja kuppiloita, kuin kuvitella saattaa. Ja aika lentää kuin siivillä…

Ruoka on kallista ja sen sain iskostettua tajuntaani vasta muutaman kauppakuitin käännettyäni euroiksi. Harva opiskelija osteleekaan avokadoja, pähkinöitä ja neitsytoliiviöljyä… Oikeutan sen sillä, että alkoholikin on niin kallista, etten ainakaan käy baarissa täällä ollessani ;-)! Vähän on tullut kuitenkin shoppailtua syksyksi, useimmat vaatteet eivät ole sen kalliimpia kuin Suomessa, ja esim. julkisen liikenteen hinnat ovat jo aika samaa tasoa Suomen sikakalliiden bussien kanssa.

Koulujen alettua ihmismäärä alkaa täällä vähenemään, vielä muutamat uskolliset istuvat jahdeissaan satamassa ja kahvilat ovat vielä täpösen täynnä. Monenmaalaista turistia käy läheisessä ostoskeskuksessa ja muun muassa Slottsfjelletillä, kaupungin korkeimmalla kukkulalla ihastelemassa ikivanhaa tornia ja varsinkin maisemaa! Oheiset kuvat ovat juuri sieltä, mistä löysin täydellisen rentoutumispaikan hyvällä säällä! Näkymät ovat niin kauniit! Etelä-Norja on muutenkin kiva, kun kansallisuuksia näkyy katukuvassa monenlaisia. Ohjaajanikin on Meksikosta ja osastolla työskentelee kolmesta eri maasta ihmisiä (no neljästä, jos minut lasketaan mukaan).

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Norjan terveydenhuolto on hyvin demokraattinen ja tasapuolinen, samaa rataa, mitä Suomikin pyrkii olemaan. Eroavaisuuksia löytyy kyllä. Norjassa verot ovat korkeammat. Resursseja säästetään joka paikassa yhtä innokkaasti, mutta esimerkiksi sairaalamaksua ei Norjassa ole ollenkaan. Kotihoito on vanhuksille myös täysin ilmaista.

Ensimmäinen viikko leikkausosastolla meni täysin ihmetellessä tavaroiden ja potilaiden sijaintia, päivän ohjelmaa, potilaiden vaivoja ja outoa kieltä. Paljon sain myös jo tehdä: hoitaa leikkaushaavoja, avanteita ja jakaa lääkkeitä. Lääkkeet ovat tuttuja ja on myös hauska huomata, kuinka kaikki välineet (ja myös ruokakaupan tavarat) ovat aina myös suomeksi. Ohjaajani on todella mukava, rauhallinen ja opin varmasti paljon häntä seuratessani. Nyt viikonloppuvapailla väsyttikin niin paljon, että vaivuin koomaan 12 tunniksi! Nyt pirteänä uuteen viikkoon :)!

Ha det bra!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Päivä Oslossa ja uusi koti

WP_001335   WP_001397                             WP_001338                                                 WP_001345 WP_001364 Oslon satama

 Ensi askeleet Norjassa on otettu! Oslossa vietin päivän ollen hotellissa yötä ja seuraavana päivänä köröttelin junalla kamppeineni tänne Tønsbergiin, jossa asun syksyn. Opiskelijakämppä on keskustan vieressä, pieni ja siisti yksiö. Ilma on ihanan kesäinen näin elokuun alussa ja aurinko paistaa. Maanantaina aloitan sairaalassa gastroenterologisella kirurgisella osastolla harjoittelun, joka kestää 6 viikkoa. Odotan innolla, mitä kaikkea sitä oppiikaan vieraassa ympäristössä! Kesän olin sairaalassa töissä Suomessa kiireisellä osastolla, joten yhtä kiireistä täällä tuskin tulee olemaan. Pitää vaan muistuttaa itseään, että kaikkea ei voi vielä osata eikä kieltä taitaa täydellisesti, jos ei sitä koskaan ole puhunut! Englantia norjalaiset taitavat erittäin hyvin. Ei tarvitse pelätä kommunikaatio-ongelmia. Teen täällä myös kotisairaanhoidon harjoittelun palvelukodissa, jossa kieliongelma saattaa tulla esille. Äkkiä sitä imee kuitenkin sanastoa, kun vaan innokkaasti kuuntelee. Norjakin alkaa sujumaan, ainakin jätskin tilasin norjaksi 🙂

Keskittyen aiheeseen, eli opintoblogiin, kerronkin lisää sitten, kun olen päässyt tutustumaan sairaalaan!

-Hanna