Kirjoitin, että harjoitteluvaihto on siitä hyvä, että se ei ole pitkä. Eikä pitkästyttävä. Kääntöpuolena harjoitteluvaihto on juuri AIVAN LIIAN LYHYT! Pelkään purskahtavani itkuun, kun marraskuu koittaa.
Sairaalaharjoittelu loppui kuuden viikon jälkeen. Eli juuri silloin, kun pääset perille osaston toimintatavoista, löydät potilaat, tavarat ja osaat auttavasti kommunoikoida vieraalla kielellä. Kuusi viikkoa on lyhyt aika, mutta tarpeeksi pitkä sille, että pääsisit kehittymään hurjaa vauhtia hyväksi hoitajaksi. Sanottakoon, että norjalaisilla harjoittelut kestävät 10 viikkoa, mutta heillä on yksi harjoittelu vähemmän koulutusohjelmassaan. Mielestäni 10 viikkoa kuulostaisi erittäin hyvältä. Harmi, etten ehtinyt edes tajuta kysyä, olisiko pidempi harjoittelu ollut mahdollista suorittaa. Ehkä te seuraavat vaihtoon lähtijät voisitte tiedustella pidempää sairaalaharjoittelua, se nimittäin kannattaa!! Sairaalassa tuli vastaan erittäin mielenkiintoisia tapauksia ja hoitokertomuksia, opin hurjasti uutta kirjatietoa, sekä sitä kirjoittamatonta ja paperiin painamatonta tietoa. Siitä olen varma, että tulen täällä työskentelemään! Jos minut siis huolivat :-)!
Edellytyksenä tälle unelmalleni on tietenkin hyvä kielitaito. Käyn täällä norjan kielikurssia, jonka koulu järjestää kaksi kertaa viikossa maanantaisin ja keskiviikkoisin. Kerrottakoon, että kaikki a) kysyvät ensimmäisenä puhunko ruotsia ja b) kadun nyt laiskuuttani koulunkäyntiin aina lukioon asti. Yllättävän nopeasti korva kuitenkin tottuu, ja olen itsekin hämmästynyt sitä määrää, kuinka paljon norjaa ymmärrän. Nuoren ihmisen aivot siis ’multitaskaavat’, vaikka ylä-asteella tekstaaminen oli paljon enemmän in, kuin opettajan kuunteleminen (huoh!). Kielikurssi on siis aika helppo, mutta hyödyllinen, ja siellä todella tapaa kivoja uusia ihmisiä! Opiskelija-asuntolassa, jossa asun, on tietenkin paljon nuoria opiskelijoita, suurin osa on espanjalaisia. Laskin, että minulla on 15 espanjalaista naapuria! Oikea rynnäkkö!
Mainittakoon norjalaisesta koulutussysteemistä myös sen verran, että kymmenen harjoitteluviikon lisäksi opiskelijoilla on tuplasti enemmän tehtävää, kuin MAMKilaisella. Olen saanut itsekin maistaa tätä esseiden määrää, sillä opettajani täällä on (erittäin kiva ja ammattitaitoinen, ei sillä!) todella innokas! Esseet eivät ole vaikeita, sillä nehän ovat asioita joista jo pitäisi olla perillä, se on se asioihin paneutuminen ja pohdiskelu, joka useita vierastuttaa. Mihin kukakin sitten tottuu, opiskelijat täällä ovat tyytyväisiä kouluunsa ja tuntevat omaavansa hyvän tietotaito pohjan (kvalitatiivinen itsenäinen tutkimus ;)), sillä ovat kirjoitelleet esseitä tuplasti enemmän jo ekasta vuodesta lähtien. Each to their own, niinkuin sanotaan.
Ensi viikolla aloitan kotihoidon harjoittelun tässä samassa kaupungissa. Odotan sitäkin innolla! Olen myös ehtinyt juhlistaa kivan harjoittelun loppumista ja juhlinta jatkuisi ensi viikonloppuna espanjalaisessa seurassa, jos puhtia on. Pääsen myös maistamaan mm. aitoa pakistanilaista ruokaa ja tapaksia. Suunnitelmia on myös ensi kuulle mm. Bergenin ja Oslon merkeissä kun saan vieraakseni kaverin ulkomailta käsin! Kansainvälisyys siis vain kannattaa :-)!
En ole muistanut rätkiä kuvia paitsi huurteisesta juhlaillasta, mutta jätän ne oman puhelimeni katseltaviksi suosiolla! Ilmat täällä kylmenevät ainakin jo, ja Norjan syksyyn kuuluu myrskyävä tuuli ja meri-ilmastoon kuuluva ihana sademyräkkä! Onneksi varauduin jo etukäteen kumppareilla ja monilla sadetakeilla! Hymy kirkastuttaa jopa sadepäivän, joten muistakaa hymyillä, Suomessakin sataa!
Med vennlig hilsen!
-Hanna
sykesosterfrafinland 